Maunulanpuiston luonnostyöpaja: "Puisto on jatkuva performanssi."

Sateisesta säästä huolimatta Maunulapuiston toinen työpaja, luonnostyöpaja onnistui hyvin Leikkipuistossa – suunnitelman mukaan sisätiloissa. Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymän Matti Liski ja Pia Kurki esittelivät uusia luonnoksia. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että suunnitelma polkuineen toimii. Kommentteja ja  toiveita kirjattiin. Ensin keskusteltiin pienryhmissä, jotka tällä kertaa muodostuivat ikäryhmittäin.

Testaamassa oli virkamiehet leikkipuistosta ja työväenopistolta sekä aiemmista työpajoista tuttua jengiä, maunulalaisia aktiiveja useammassa sukupolvessa. Keksien ja mehun voimalla saatiin sateensuojaan ja työpajaan myös leikkipuiston yläkoululaisia teinityttöjä ja alakoululaisia tyttöjä, minkä vuoksi pidemmät esittelyt ja Heka-Maunulan tontille suunnitellut muutokset jätettiin väliin ja siirryttiin lähes suoraan työpajaan. Iltaisinkin kaikille avoimen asukastilan tarve tuli todistettua heti, samoin hyöty uusista näkökulmista.

Vaikka kartan hahmottaminen oli haastavaa nuorimmille (ja maastoon meneminen kaatosateessa vielä haastsavampaa), saatiin lasten reiteistä ja kulkutavoista alueella hyvää tietoa. Puistoon tarvittiin tilaa leikille ja vapaalle oleilulle.
Maahanmuuttajataustaiset teinitytöt kuulivat innoissaan uudesta nuorisotalon ja kirjastosta. Heitä ilahdutti erityisesti se, että monitoimitalossa olisi nuorisotalon tyttöjen huone, pienimuotoinen kuntosali – jota voisi varata niin, ettei sinne olisi kaikilla pääsy, samoin kuin keittiö, jossa oppia ja opettaa sukupolvelta tai perinteestä toiseen. Aina auki oleva vessa oli tyttöjen toive. Jatkopohdintaan lähti ajatus siitä, kuinka sen voisi kulunvalvonnan avulla järjestää talon sisälle.
Tahdottiin kauniita puita ja kasveja. Ideana esiin nousi minipuutarha. Suunniteltu koristeline sai suosiota. Häkki olisi parempi, nykyinen koriskenttä syvemmällä Maunulanpuistossa on kuulemma hankala, koska siitä karkaa pallo metsään ja pinnoite ei miellytä. Tilaa peleille pitäisi olla.

Tytöt kysyivät, mitä materiaalia pääoven edustan aukiolle tai areenalle on suunniteltu. Arkkitehdit tahtoisivat kiveyksen, jos budjetti salliin. Tyttöjen mielestä asvaltti olisi siistinä ja tasaisena pintana paras ja hiekka huonoin vaihtoehdoista. Kaiuttimet musiikin kuunteluun tarvitaan.

Aikuisista naisista koostuvalla ryhmällä toivelistan kärjessä oli lippakioski. Vanhat Helsingin lippakioskit, jollainen Maunulassakin aikoinaan oli, suunnitteli Hilding Ekelund, jonka kädenjälkeä näkyy yhä paljon maunulalaisissa rivi- ja kerrostaloissa.
Tilaa tahdottiin istuskeluun, auringonottoon, piknikkiin, peleihin frisbiigolfista mölkkyyn, jää/lumiveistoksille, mäenlaskuun sekä kirpparille. Aukiolle kaivattiin ulos tuotavaa skreeniä.
Toiveissa oli hyötypuita ja tietoa lajistosta. Erityisesti esille nousi tarve toistaa puistossa perinteisiä jo 50-luvulla Maunulaan istutettuja lajeja.
Lisäksi tahdottiin, että talon tapahtumat näkyvät uloskin. Infotauluja - sähköisiä - toivottiin joka ovelle.
Suunnittelmista puuttui vielä myös koiraparkki tai muu nelijalkaisten ystävien tila. Graffitiaitakin oli mainittu edellisessä työpajassa. Saisiko sen vaikka S-marketin rampin yhteyteen?
Keskustelua syntyi pyöräpaikoissa. Pyöräparkin sijainti nuorisotalon kulmalla huolestutti. Samoin se, mitä tapahtuu, kun jotkut kuitenkin pyöräilevät etuovella.
Puhuttiin myös siitä, miten julkiseen rakennusprojektiin liittyvä prosentti taiteeseen käytettäisiin. Alustavana ajatuksena arkkitehti oli maininnut yhteisötaiteen. Jäisikö siitä jälkiä? Jos niin näkyisivätkö ne puistossa.
Toisaalta, kuten ainoana mieskäyttäjiä edustanut Kale Kaivola kiteytti: "Puisto on jatkuva performanssi."

Seuraava puistotyöpaja on tiistaina 30.9. klo 18. Silloin käydään läpi jo suunnitelmaehdotusta. Monitoimitalon toimintatyöpaja on lauantaina 20.9. klo 13.30-17. Silloin pohditaan talon käyttöä ja suunnitellaan sinne toimintaa yhdessä eri hallintokuntien/virastojen sekä tietenkin koko alueen asukkaiden kanssa. Tervetuloa mukaan kaikille avoimeen prosessiin!